Osteopatian periaatteet
Kirjoita alaotsikko tähän
Osteopaattinen hoito perustuu sen perustajan, Andrew Taylor Stillin luomaan filosofiaan, josta on myöhemmin muotoiltu neljä osteopaattista perusperiaatetta:
Keho on kokonaisuus
Keho koostuu eri elinjärjestelmistä, mutta kaikki elinjärjestelmät ja kehon osat toimivat yhtenä kokonaisuutena - faskia, eli kehon sidekudosjärjestelmä yhdistää koko kehoa, nestekierto kuljettaa soluille ravintoaineita ja vie poistettavaksi aineenvaihdunnan jätteitä eli kuona-aineita, hermosto ja hormonitoiminta säätelevät elimistön eri toimintoja ja niin edespäin. Kehon erilaiset jännitykset voivat häiritä tämän kokonaisuuden tasapainoista toimintaa. Jos esimerkiksi jollain alueella lihakset ovat pitkään jännittyneessä tilassa, voivat ne aiheuttaa mekaanista kompressiota tai faskioiden kautta kiristystä verisuoniin, jolloin veren kuljettama happi ja ravintoaineet eivät pääse kulkeutumaan alueelle yhtä tehokkaasti kuin normaalisti. Osteopaatti pyrkii poistamaan kehosta jännityksiä, jotka estävät eri elintoimintojen vapaata toimintaa.
Kokonaisuuden huomioon ottaminen ei rajoitu pelkästään kehoon, vaan osteopaatti ajattelee ihmistä kehon ja mielen kokonaisuutena, eli kuinka mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Esimerkiksi pitkään jatkuva stressi voi alkaa oireilemaan kehollisesti. Ilmiö voi muodostua myös toisin päin - kehossa esiintyvät vaivat voivat aiheuttaa stressiä ja syövät näin voimavaroja ja jaksamista. Kipujen ja vaivojen helpotettua on myös mieli rauhallisempi. Stressin oireita voidaan helpottaa tasapainottamalla elimistön vireystilaa säätelevän autonomisen hermoston toimintaa.
Rakenne ja toiminta vaikuttavat toisiinsa
Keho ei ole staattinen rakenne vaan se on jatkuvassa liikkeessä ja muokkautuu sen mukaan miten sitä käytetään. Jos kehoa käytetään pitkään hyvin yksipuolisesti, muokkautuu kehon rakennekin sen mukaan. Esimerkiksi paljon istuvilla voivat lonkankoukistajat olla kireät, sillä lonkankoukistajat ovat istuessa lyhentyneessä asennossa.
Toisaalta kehon osat toimivat rakenteidensa sallimissa rajoissa. Jos rakenteessa, esimerkiksi selkärangassa, on liikerajoituksia, ovat myös liikelaajuudet rajoittuneemmat. Tällöin kehon osat ovat alttiimpia vammoille ja rasitukselle. Osteopaattisella hoidolla sekä asiakkaan ohjeistuksella voidaan purkaa jännityksiä, jotka rajoittavat liikettä, sekä ennaltaehkäistä kehon käytöstä aiheutuvia vaivoja.
Keholla on omat itsesäätely- ja paranemismekanismit
Keho pystyy itse korjaamaan siinä esiintyviä häiriöitä ja traumoja. Tästä selkeimpiä esimerkkejä ovat murtuman tai haavan paraneminen, jolloin elimistö osaa rakentaa vaurioituneet kudokset uudelleen. Sama pätee mihin tahansa kehossa esiintyviin toimintahäiriöihin. Laajemmin ajateltuna itsesäätelymekanismeillä tarkoitetaan kaikkea elimistön sopivien olosuhteiden, kuten esimerkiksi sopivan lämpötilan, ylläpitoa. Tasapainoisten olosuhteiden eli homeostaasin ylläpitoa varten keho tekee töitä jatkuvasti. Osteopaatin ei ole tarkoitus "korjata" kehoasi, vaan poistaa tekijät, jotka häiritsevät ja hidastavat kehon ja sen itseparanemismekanismien normaalia toimintaa. Turhia kireyksiä ja liikerajoituksia poistamalla autetaan kehoa luomaan olosuhteet, joissa eri elimistöt pääsevät toimimaan normaalisti ja korjaamaan vaurioita sekä häiriöitä tehokkaammin - oli kyse sitten faskioiden aiheuttamasta kiristyksestä hermoille tai yläniskan lihasten ja kaularangan jännitysten aiheuttama päänsärky.
Osteopaattinen hoito perustuu näihin kolmeen perusperiaatteeseen
Osteopatian neljäs periaate määrittelee, että hoidon tulee perustua kolmeen ensimmäiseen perusperiaatteeseen.
Lue mihin vaivoihin osteopaattinen hoito auttaa